Tuleeko?

Siitä en ole aivan varma, mutta hitaastikin tehden tulee lopulta valmista! Harvoin on mikään neuletyö ollut käsillä niin kauan, että usko on meinannut kadota. Tässä välissä on valmistuneet  monet sukat ja lapasetkin, vain dinovillapuseron kutominen ei tahtonut edetä.

Villapusero oli tilaustyö. Tilaaja on kuusivuotias nuorimies, joka on ehtinyt nyt jo seitsenvuotiaaksi ja minun täytyy vain toivoa, että dinot kiinnostaisivat yhä.

Sain ohjeet, että puserossa pitää olla ainakin dinosaurus ja tulivuori. Siitä kaikki lähti. Neulemallia etsin kauan, kunnes sain apua Pirenalta. Hänellä on neuleblogi ja sain dinosauruksen kuviomallin.

Muutamaan otteeseen on tilaaja ennättänyt kysymään – eikö pusero ikinä tule valmiiksi? Hyvä huomio ja sietikin kysyä, kun aikaa kului koko kevät, kesä ja syksykin. Jossain vaiheessa syksyllä puseron hihoja sentään sovitettiin, josko poika oli kasvanut tekeleestä ulos, ennen kuin työ edes valmistuisi.

Valmistui se kuitenkin.

Eilen posti toi POSTIA sinulle -lehden. Seuraan hyvin tarkkaan, mitä uusia postimerkkejä kulloinkin ilmestyy ja siksi tykkään tutustua tuohonkin lehtiseen läpikotaisin.  Jopa äänestän aina kauneinta postimerkkiä.

Muutamia kertoja olen myös tilannut omapostimerkin. Tykkäisin enempikin, mutta niille tulee melkoinen hinta. Melkein puolet lisää tavalliseen merkkiin verrattuna.

Joulukalenteri tuli niin ikään postin mukana. Mainoskalenteri. Siitä lähti kuitenkin innostus tehdä itse joulukalenteri, kun vielä hyvin ennättää.

Olen ennenkin ajatellut tehdä, mutta en ole saanut ajatusta pidemmälle. Nyt sain. Lisävinkkejä tuli kirjakaupasta, kun hankin sieltä paperimateriaalia.

Hankin tyhjiä tulitikkuaskeja 48 ja vetonuppeiksi niittejä 48. Kaksipuolista tarrapaperia, että sain laatikot  3 rinnakkain ja 4 päällekkäin ja toinen mokoma vastapuolelle.

Kaksipuolinen tarra laatikoiden väliin ja kaunis paperi ympärille. Vetonnupit ja numerot laatikoiden päätyihin.

Tuossa ei aikaa juuri mennyt, mutta sisällön etsiminen ei ollutkaan helppoa. Kiertelin kauppoja tulitikkuaski taskussa ja mittailin, mikä mahtuu askiin, sen voi valita.

Tietenkin päällystin laatikoiden sisällöt fooliopaperilla, ettei se heti paljastu, kun laatikon vetää auki. Olisi liian helppoa vaikka vaan itseltään salaa kurkata jokainen luukku jo 1 joulukuuta. Jännitys pitää säilyttää.

Innostuin rakentamaan pajuista kukkatukea. Tämä oli jo toisintoyritys, sillä viimekeväinen meni täysin mönkään. Eipä silti, olisin nytkin tarvinnut hieman enemmän tietoa hommasta.

 Tarkoitukseni oli siis tehdä kiipeäville kesäkukkasille sellainen tuki, jonka nostaisin aikanaan ison ruukun päälle, jolloin istuttamani kellokärhöt saisivat kasvaessaan kiivetä.

 Alkuintoon en löytänyt viimeisen päälle sopivia pajuja rungoksi. Olivat liian käyriä, mutta kelpuutin. En myöskään löytänyt punomiseen tarpeeksi ohuita ja pitkiä edellisvuoden vesoja. Kelpuutin lyhemmätkin.

 Punominen olisi ollut helppoa, jos olisi ollut sopivampia pajuja. Tämä eka rakennelma on prototyyppi, vielä viimeistelemätön. Nyt pääsin kuitenkin alkua pidemmälle ja uskon rakentavani vielä muutaman lisää, eri kokoisia. Voisi näyttää sievältä pienessä yrtti-, salaatti-, kukkapuutarhassa, jossa kukkaset ja hyötykasvit ovat rinnakkain ja vierekkäin hyvin tiheästi. 

 Kasvihuoneessa on iso vesitynnyri vettä täynnä. Siellä olevissa kärhöissä on isoja silmuja. Edellisvuoden pääsiäisnarsissit kukkivat kauniisti ja kasvihuoneen lähistöllä oleva terttuselja on viehättävä. Se ei kesällä enää näin kaunis olekaan.

Ämpäriperunoiden kanssa on alkanut ulkoilutus. Peruna on varrella ja arka kylmälle. Pelkään pahoin, että paleltuvat, vaikka puin ne kolminkertaiseen kasvuharsoon ja ovat kasvihuoneessa.

Kirjoitin juuri Susupetalin t-sanoista jotain ajatuksen tynkää ja sain idean.

Keksittekö yhdyssanoja, jotka eivät sinänsä tarkoita oikeaa eläintä, vaikka yhdyssanan loppuosa on eläin?

Siis yhdyssana, jossa loppuosa on eläin ja alkupuoli jotain muuta. Kuitenkin yhdyssana on oikea ymmärrettävä sana.

Tyyliin: aapiskukko. Kukko on eläin, mutta aapiskukko ei, kuitenkin kaikki tietävät, mikä aapiskukko on. Jään äimänkäkenä odottelemaan, mitä kommenttilootaan tulee. Kuvassa kolmas vihje.

Kuulin kerran tämän automatkalla radiosta ja löysin lapun, johon olin omat "elukkani" listannut. Niitä on 26.

Innostuin tekemään uutta himmeliä. Heti alkuun oli käydä surkeasti, sillä vanhat oljet eivät kestäneet työstää ollenkaan. Ei, vaikka liotinkin ne kunnolla.

Lapsena sain ensimmäiset opit olkitöiden teosta äidiltä. Yhteisvoimin tehtiin muutamia himmeleitä. Sittemmin unohdin himmelit ja yleensä olkityöt vuosiksi, kunnes olimme muuttaneet vanhaan puutaloon parikymmentä vuotta sitten. Tuntui, että tällaisen talon joulukoristeeksi tuvan orteen sopisi mainiosti himmeli. Vaan en osannut enää tehdä! Oljet meni silpuksi ja haaskoon, mutta himmeliä en saanut syntymään.

Hiukan myöhemmin huomasin ilmoituksen askartelukurssista, jossa oli joulunalustyönä olkihimmeli. Ilman muuta läksin mukaan. Sain tehdyksi viisi himmeliä, joista vain yksi jäi kotiin. Joka vuosi nostan sen jouluksi tupaan. Nyt ovat langat paikoin leikanneet itsensä oljista läpi, joten ajattelin tehdä uuden. Siksikin, etten taas unohtaisi tekotapaa.

Olkien saaminen on nykyään hankalaa. Niitä ei tahdo täältä löytää muualta, kuin Tiimareista. Eivätkä ilmeisesti ole kotimaisia. Silläkään väliä, mutta ovat melko huonoja. Jo valmiiksi littanoita ja haljenneita, mutta ei hinnalla pilattuja.  Olivat 50 senttiä paketti, jossa on 30 sentin pituisia olkia 40 kpl.

Työtä varten tarvitaan: olkia, mitta, terävät sakset, lankaa ja sopivan kokoinen neula.  Rullalankakin kestää oljen painon, mutta ohuena leikkaa itsensä liian helposti oljesta läpi ja työ menee rikki. Valitsin kalalankaa - paksuudeltaan sitä luokkaa, että kapean parsinneulan kanssa sen voi helposti pujottaa. Joskus imaisin pelkän langan oljen läpi. 

Ensin on hyvä liottaa olkia riittävän kauan. Siinä samalla voi mittailla, miten kookkaan himmelistään haluaa. Leikkaamaan ruvetessa täytyy tarkistaa aina oljen pää, sillä usein se valmiiksi halkinainen. Ensimmäiseksi leikkaan tuon viallisen osan pois ja vasta sitten pätkin määrämittaan.

Yhteen kehikkoon menee 12 yhtä pitkää olkipätkää. On erilaisia tapoja, miten ne liitetään yhteen. Itse teen kolme neljän oljen rinkiä, joista kaksi ensin päistään toisiinsa kiinni ja kolmas niitä kiertämään. Aikaa vievä tapa, mutta varsin helppo. Lopusta huolehtii viitseliäisyys ja kauneustaju, minkälaisen himmelistään haluaa.