Valokuva- ja Runotorstai 153 : Kerro tarina.

Tarinan saa kertoa yhdellä kuvalla tai useamman kuvan sarjalla, kuvakollaasilla.

Runotorstain haasteena oli kiteyttää jokaisen tauon aikasen viikon tunnelmat aina joko yhteen riviin tai yhteen säkeistöön.

Pimeä muuttuu valoksi

ja mieli virittyy jouluun.

Hangella tuikkivat tuhannet tähtöset,

kun tuijotan keskiyön pakkasessa täysikuuta.

Sinä kuolit jääkukkien aikaan,

enkä minä pääse irti muistoistani.

Hiihdän surusävyistä latua

takaisin aurinkoisiin päiviin.

Tämän viikon haasteena on pysähtynyt.

Nälkä yllätti.

Vaadin pysähtyi ruokkimaan vasaansa keskelle maantietä.

Tämän viikon haaste on sininen ja valkoinen

Tällä viikolla haasteena on Jotta en unohtaisi.  Aihetta oli ehdottanut SusuPetal.

...jotta en unohtaisi, että hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi.

Lieneekö vielä Suomessa jokin kolkka, jossa vallitseva väri ei ole harmaa? Toiveikkaina pyydämme väriä ankeuden keskelle, sillä tämän viikon haastesana on räiskyvä. Antakaapa luovuutenne lentää, harmaissakin kaupungeissa.

Juuri nyt on hyvä aika muistaa kesää ja sen räiskyviä riemuja

Tämän viikon haaste on kiinalainen sananlasku:

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

Nukku-Matin on onnistunut kiivetä ilman unihiekkaa kuunsirpille, ei kai valvottamaan kuuhulluja?

On taas se aika vuodesta, kun möröt ja hirviöt viettävät vapaapäivää. Täällä öllinkäiset eivät kuitenkaan ole kotoisin Yhdysvalloista vaan lähempää. Haasteemme on nimittäin Vuorenpeikkojen luolassa. Runotorstaissa pohditaan samaa aihetta.

Pikkuinen ovi pilkottaa

piilosta pensaiden,

suojassa mustikkamättäiden.

Jos satuun uskot,

etkä pelkää,

niin ovi on kutsu

sisälle luolaan tulla.

Sisälle satujen selkään,

nauttimaan suuresta

rauhasta keralla

 metsän henkien.

Tämän viikon haasteena on tie ulos

Juna vihelsi

ja vei sinut mukanaan.

Jäin seisomaan yksin

pimeälle asemalaiturille.

Jotain piti tehdä,

sillä umpikuja oli edessä.

Sinä valitsit tien

nousemalla junaan.

Viikon haastesana on Rakkaus. Runotorstaissa mietitään myös rakkautta. Haasteena on kirjoittaa rakkausruno, mutta niin ettei sanaa rakkaus mainita lainkaan.

     Karhea kätesi silittää poskeani

ja värisen katseesi alla.

Painaudun rintaasi vasten

ja kuulen sydämesi lyönnit.

Kiedon käsivarteni ympärillesi,

tunnen hengityksesi kaulallani.

Oi aika!

Pysähtyisit hetkeksi.

Antaisit minun olla onnellinen,

sillä juuri nyt olen.

Tämän viikon haastesana on virta. Aihetta on ehdottanut Maaretta.

Jäätynyt virta,

kylmästä pysähtynyt

jatkaa sulana

kulkuaan uusin voimin.

Toisin käy elämälle.

Tämän viikon haastesana on kosto.

Aihetta on ehdottanut Marm.

Kostajat ajojahdissa?

Tällä viikolla haasteena on sitaatti:

Otit neuvoa antavat pullosta

joka päivä.

Tarve pakotti voimalla

valheelliseen harhaan.

Tiesit sen pettäväksi,

et vain jaksanut välittää.

Et jaksanut

ja kaikki luhistuu,

elämäkin.

Älä kuitenkaan luule,

että olen sinut unohtanut,

veljeni Vilkastus.

Kasvatan siipiä sydämeen

murhetta keventämään.

Oman tiesi kulkija,

sinä kivisten polkujen mies.

Olet pääsemässä polun päähän,

oppituntiesi loppuun.

Viikon haastesana on rajattu.

Mutkitellen, mutta uomassaan.

Tutti on unohtunut pöydälle, mutta kesken kaiken sitä kaivataan.

- Tutti, tutti!

Tällä viikolla haasteena on sateenkaari.

Runotorstaissa runoillaan tuttuun tapaan samasta aiheesta.

Onnea ei löydy sateenkaaren päästä,

vaikka luulin.

Aarrekin on poissa.

Elon kirjavissa karkeloissa hävitä

voi lapsen usko,

saatikka aikuisen naisen.

Tänään en jaksa.

En vain jaksa.

En nouse edes vuoteesta.

Viivaan päivän yli,

pyyhin allakastani pois.

Se onnistuu 

vetämällä salusiinit sielun ikkunoihin.

Valokuva- ja Runotorstai palaavat kesätauolta ja ensimmäiseksi saa kirjoittaa ja kuvata  - parasta kesässä.

Toivon, että teillä kaikilla on ollut hieno kesä! Nyt lähenee vasta elokuun puoliväli ja kesä tietenkin vielä jatkuu.

Parasta kesässä

auringon kultaama pilven reuna

ja kasteinen aamu. 

Juhannuksen yöttömän yön taika,

mesimarjan maku kielen päällä

ja mustikkakori mättäällä.

Vaellusretket erämaapoluilla,

tuulen pehmeä puhallus poutapilvelle

ja ongella ojasta nouseva tammukka.

Lasten ilo ja nauru pihanurmella.

Ihana vapaus unohtaa arjen rutiini.

Tämän viikon haastesana on määrämuoto

Määrämuotoon on kenkä tehtävä, että se on kavioon sopiva

Haaste tällä viikolla "Ahaa"

Ahaa - näin se täytyy tehdä, että kunnon riukuaita syntyy.

Täällä viikolla haasteena on Ennen - Nyt.

Aihetta ehdotti Vanha Roosa

Ennen oli saha tämännäköinen, mutta puut katkesivat ja kunto kasvoi.

Nyt on hellapuiden pätkiminen helppoa. Sähköä sahaan ja puut on koht sillään pieniä.

Tämän viikon haaste -  Kaksoisolentoni

Yllätyin, kun kohtasimme, on niin näköiseni, niin näköiseni.

Tämän viikon haaste on Vapun ja kevään kunniaksi Naamiaiset.  Aihetta on ehdottanut Outi.

Hei! Minäkin lennän Wappunaamiaisiin.

Tällä viikolla aiheena on autio.

Haastetta on ehdottanut Thicacu.

Niin tyhjää ja autiota, ei ristinsielua aikoihin. Pihapolutkin jo umpeen kasvaneet.

Tällä viikolla haastesanana on saapuminen.

Pikajuna 904 saapuu raiteelle ...

Hiljaisen viikon haasteena on VIOLETTI

Hyvää Pääsiäistä!

Haastesanana tällä viikolla on, ah niin arkinen mutta kovin tärkeä: KEITTIÖ.

Tämä hyvin toimiva keittiö on osa Pajupuron autiotupaa. Korouoman reitin varrella.

Haasteena on "Murphyn laki"

Sata lasissa saattoi olla varma, että Murphyn laki pelaa.

Tämän viikon haasteena on sitaatti:

Arjen oravanpyörä

ja tehty kiire.

Ne vie virtaansa.

Väsymys uhkaa

sulkea mielen,

riistää tunteet,

tehdä alastomaksi

palelemaan

tuskan hiessä.

Haaste tällä viikolla Piposta vedetty

Ex tempore, kaivettiin repusta reissumies ja kuuma kaakao!

Tämän viikon inspis on MURTUMIA

Kuvani haasteeseen on murtunut hautakivi

 Tämän viikon inspis on DRAAMA

Draamaa kerrakseen, kun dinosaurukset karkaavat dinokirjan sivuilta.

Viikon inspiksenä on lausahdus - "Helmikuu on helmi"

Hangella kimaltelee lumikiteet

Tämän viikon inspiksenä on Kello viiden tee, Syanidilla, kiitos -blogin Elegian ottama allaoleva valokuva

© Elegia.

Vastaan Elegian kuvaan kuvallani - unohtuneet rukkaset

Haasteena on sana - MONI

Moni on lähtenyt kantritanssia harrastamaan ja myös esiintymään.

Haasteenamme on tällä kertaa sana, planeetta

" Niin kaunis on maa, niin korkea taivas"

Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Ystävyys on kuollut.

Sen haudalla

kukkivat

haalistuneet tekokukat.

Sydämeen on muuttanut

muodoton murhe,

ja  koleus.

Jää siellä asustaa.

Ehkä vieläkin kylmempää.

Pian varisevat tekokukatkin.

Jäljellä ei ole mitään.

Vuoden ensimmäinen haaste on kolmen sanan tekstiote "... silirimpsis, sileä tie..." Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis.



Silirimpsis, sileä on tie - mutkia kuitenkin löytyy

Hali, jonka muistokin on lämmin

112. haaste: Tekstikatkelma

 

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
Viikon haasteena on kuvata jokin tekstin herättämä mielikuva tai kommentti. Runotorstaissa kirjoitetaan katkelman pohjalta.

 

 

 

Kauniit sanat

lempeät ja hellät

rikkoutuvat murusiksi

kuin jäähileet   

rannan kivikkoon

valheiksi muuttuneina

sulavat hyiseen veteen

 

Vuorossa on marraskuun viimeinen inspis, joka on lasi

Inspiksenä on tällä kertaa tekstiote.

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
     Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.

Varsinaisen lääkkeen keksiminen on iso juttu, mutta kuka vain tykkää olla mato-ongella, hän pystyy kohoa tuijottaessaan hidastamaan aikaa.

Olen kai siinä iässä, että olen kesäisin usein onkimassa!

Tällä viikolla haastamme teidät tarkastelemaan esineitä kameran linssin läpi, toisin sanoen haaste on: tutkielma esineestä. Toivomme kolmen kuvan sarjaa valitsemastanne esineestä.

Kuvasarjani ei aivan esineestä ole, mutta sarja kuitenkin vanhan puun kohtalosta

 

© Elvis

Tämän viikon inspiksenä on Keltainen kuu -blogin Elviksen ottama valokuva, jonka nimi on Silta nykyaikaan.

Vastaa kuvaan näin. Silta on ikivanha ja sillan lähistössä on vanhoja rakennuksia, mutta hiukankin etäämpänä kaikki on kuin toisesta maailmasta. Silta on yhdistäjä.

Tällä kertaa inspiksenä on kirjan nimi: Suomalainen nuorallatanssi. Minun versioni suomalaisesta nuorallatanssista on -

- mistä Suomi saa energiaa? Lisätäänkö atomivoimaa, tuulivoimaa, maalämpöä, maakaasua, aurinkoenergiaa, öljyä, muita biopolttoaineita? Vesivoimaloiden energiaa? Jotain lisää, jonkun osuus vähenee? Mitä lisää? Minkä kustannuksella? Melkoinen suomalainen nuorallatanssi pysyä näissä asioissa putoamatta.

Antennia on jos jonkinlaista, että nykyviestintä saadaan pelaamaan.

Mutta toki viestintä käy vielä näinkin. Kirje on aina mukava saada ja myös kiva niitä on kirjoittaa ja lähettää.

Kiltit kädet auttavat pikkuisen linnunpojat suojaan, kun oli tipahtanut pesästä, eikä lentotaito ollut vielä hääppönen.

Tällä kertaa inspiksenä on vajaa säepari Joona Kivirinnan runosta 'Paluu'

Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta ---

Kolean ja sateisen kesän jälkeen mieleen tulee ajatus - tulisipa kaunis syksy.

En saanut kesältä myrskykuvaa, sen sijaan nappasin tänäisestä syysmyrskystä. Tuulee kovaa ja puuskittain. Kaikki tahtovat nostaa kaulukset pystyyn!

Paljasta selkää

Tammukat halsterissa - keskeneräinen herkkuateria saa jo veden kielelle

Inspislähteenä - Beirut-yhtyeen kappale Sunday Smile

Beirutin biisi heitti minut hymyilevälle auringon sillalle

Aamutuulen kevyt kuiskaus tupasvillasuon yllä. Joka tupsu ojentuu kuisketta kuulemaan.

Aurinko käväisi hetken piilossa, mutta nousi kiireemmiten takaisin näkyville. Taivaanrannan kirkkaus vei kaiken valon ja auton ikkunasta kuvattuna yöttömän yön kuvistani tuli mustia. 

.

Rakastaa..ei rakasta..rakastaa..sattumaako, miten usein se viimeinen lehti on rakastaa!! Niin sitä kumminkin toivoo.

Pitkospuut - inhimillistä kulkijalle

Jo joutui armas aika,...... ja muuta mukavaa ja mielenkiintoista puuhaa.

Valokuvatorstain 91. haaste on 2. Onnea myös 2-vuotiaalle valokuvatorstaille!

Kahdestaan - parhaat ystävykset kahden puolen karsinaa.

Haasteena maalaus: Henri de Toulouse- Lautrec

   - Ehkä riittää tälle päivälle. Onneksi ovat jo narulla!

Aatetta, intoa, iloa, uskoa itseen ainakin löytyy. Sitä ollaan niin Batmania, niin Batmania.

Kotimaisittain - lumesta porokahvit nuotiolla

Nyt halusin tuoda esille toisenkin kuvan. Tämä on esteettistä rappiota. Kuva on vanhan kivinavetan raunioilta, ikkunassa jopa pitsiverhot. Villiintyneet palsamin alut ovat valloittaneet sisätilan.

"Rappiolla on hyvä olla"...ainakin nämä putket voivat enää vain olla.

Valitse siis yksi kirjannimi näistä: 1. Humiseva harju  2. Lennä, uneksi  tai 3. Vetää kaikista ovista ja ota nimen inspiroima valokuva, vapaasti assosioiden ja leikkimielellä tietysti.

Hetki  pastellin sävyisellä harjulla, tuulen huminassa,  havisevia lehtiä ja puron solinaa kuunnellen.

Pilvet ikään kuin muodostivat sopivasta kulmasta katsottuna valtavat kasvot. Mörön kasvot voisivat olla kai  tuon näköisetkin!

Valokuvatorstaissa ja Runotorstaissa on pitkästä aikaa tekstihaaste. Innoitteen antaa norjalainen kirjailija Erlend Loe ja katkelma on teoksesta Supernaiivi (Like 1998. Suomentanut Outi Menna. Alkuteos Naiv. Super.1996). Lainaus on vuonna 2002 ilmestyneen pokkaripainoksen sivulta 18):

"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."

Lista on tärkeä. Kaikki listassa on tärkeitä, kaikki asiat....

Valintaa ensin....

....ja sitten taas....