Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Kirjoittaminen on rakkain harrastukseni. Paitsi että kirjoitan runoja, satuja, novelleja, matkakertomuksia, myös aina ajankohtaista mökkeilyn, liikunnan ja jossain vaiheessa käsitöidenkin tiimoilta. Kirjoituksiani on enemmän kotisivuillani -aimarii - elämän kultalankaa. Kirjoittajana saappaani on yhä suuret ja hiertävät..... niihin on alkanut tulla reikiäkin.

Linkkejä

Runotorstai

- jossain listoilla ollaan

 - nappini Bluen käsialaa

Pakinaperjantai


VALOKUVAHAASTE 

 

 

Kotisivuni

Elämän kultalankaa

         *

Blogini

 

 

Nappi on Bluelta

kuva-albumit

Pollen suuret saappaat

Valokuva- ja Runotorstai 123

12.03.2009 - 12:09 / Kategoriat: Runotorstai, Valokuvatorstai

Tämän viikon haasteena on sitaatti:

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä."
Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

 

 

 

 

Arjen oravanpyörä

ja tehty kiire.

Ne vie virtaansa.

Väsymys uhkaa

sulkea mielen,

riistää tunteet,

tehdä alastomaksi

palelemaan

tuskan hiessä.

 

 

Inkivääri kirjoitti 12.03.2009 - 12:54
Huih, ihan paleltaa ajatus istua lumisella puistonpenkillä, mutta joskus on pakko, aina ei jaksa keveästi...
SusuPetal kirjoitti 12.03.2009 - 13:56
Joskus on pakko pysähtyä, lähteä oravanpyörästä.
Lastu kirjoitti 12.03.2009 - 14:27
Väkeviä vastakohtia – ja niin monella työpaikalla tosia: "palella tuskan hiessä", ja, mikä paradoksaalisinta, "tehdyssä kiireessä". Tällöin olennaisin, työn varsinainen sisältö, peittyvät lumen ja jään, turhan kuonan alle.

Loistava kuva ja runo – kirpaisee.
savisuti kirjoitti 12.03.2009 - 15:37
Runosi kertoo kaiken. Kuvasta tuli mieleen; siinä hän odottaa, ei tullut kesällä, ei syksyllä - mutta jospa nyt talvella tulisi hän.
Marjukka kirjoitti 12.03.2009 - 15:45
Hyvin haastetta kuvaava runo ja kuva!
harakka kirjoitti 12.03.2009 - 16:33
Runosi oli niin totta tässä elämässä.
Kuvakin sopii hyvin runoosi.
tia kirjoitti 12.03.2009 - 17:35
Ei kovin paljoa ruuhkaa ole puistonpenkille, silloin siinä on hyvä levähtää ja katsella kauniita maisemia.
Shamina kirjoitti 12.03.2009 - 17:44
Huomasin villakysymyksesi Pirenan blogista. Villaa löytyy esim. Villa Laurilasta (www.laurilan.net), Utunasta (www.utuna.fi) ja merinovilla.comista.
Uuna kirjoitti 12.03.2009 - 18:28
Kyllä me usein teemme kiireemme itse, miksi siis emme osaisi kiirettä katkaistakin ja hypätä oravanpyörästä. Helppoa se ei ole.
Hieno kuva ja runo, kokonaisuus!
Marjut kirjoitti 12.03.2009 - 19:06
Joskus ei sitä kylmyyttäkään tunne, on vaan jäätävä paikalleen juuri siinä missä ollaan. Hieno runo ja kuva !
 kirjoitti 12.03.2009 - 19:06
Upea runo ..meillä on aina vapaa valinta, joka påivä..aikaa ei oikeasti ole...sen voimme kokea kun olemme"Flow"ssa...Kun olemme läsnä ja kekittyneinä, ei ole kiirettä..
hanne kirjoitti 12.03.2009 - 19:08
Unohtui edelliseen omat tietoni...annne ne vaiks juttu meni ilman niitäkin...
Utua kirjoitti 12.03.2009 - 21:20
Kertakaikkiaan pysähdyttävä sekä kuva että runo. "Niin kiire tässä elämässä", kuten Kai Nieminen on nimittänyt erään runokirjansa. Elämän kuva saisi olla leppeä ja lämmin, mutta harvoin on.
arleena kirjoitti 12.03.2009 - 21:52
Hiljainen lumen peittämä puisto pysäyttää.
Hieno kuva ja runo sopii hyvin kuvaan.
Ei pysähdy pyörä vain ihminen väsyy, pysähtyy, levähtää.
Pauli kirjoitti 12.03.2009 - 22:42
Minulle tuli mieleen olemisen sietämätön keveys. Toisaalta mitä väliä kylmällä penkillä, jos mieli on kevyt.
aimarii kirjoitti 13.03.2009 - 07:48
Kiitos teille mielenkiintoisista mielipiteistänne.
pitkospuu kirjoitti 13.03.2009 - 09:08
Onneksi joskus saa väsyä ja uupuakin. Kunhan taas sitten jaksaa nousta ja tuntea, avata mieli uudelle päivälle.
Tarolino kirjoitti 13.03.2009 - 10:54
Kiitos käynnistäsi blogissani. Itse asiassa talot olivat silmiin paljon pienemmät kun korkealla olin. Ne voimakkaasti zoomattuna ja kuvasta on kaikki turha leikattu pois.
Ihailen kovasti teitä ihmisiä joilta syntyy näitä hienoja runoja tuosta vaan ja tuo kuva uhkuu sitä rauhaa ja hetken pysähdystä mitä runossa penätään.
Marja-Leena kirjoitti 13.03.2009 - 11:56
Kirpaiseva runo sopii hyvin kuvan kanssa. Yksin ihminen on kiireensä kanssa. Itse tehtyä, tai ei, ei sillä väliä, jokainen yrittää pysyä oravanpyörässä - viimeisillä voimillaan - lopuksi uupuu!
flora kirjoitti 13.03.2009 - 12:13
Turhat murheet ei toisia paina,toiset taas vaipuu huolien alla.
Hannelen paratiisi kirjoitti 13.03.2009 - 12:16
Arkenakin pitää pysähtyä hetki.
helanes kirjoitti 13.03.2009 - 13:31
Jotenkin
näen tuon kuvan
levollisena
en
lohduttomana
AURINGONKUKKA kirjoitti 13.03.2009 - 17:14
tosi kaunis kuva :)
ihanan paljon lunta!
sirokko kirjoitti 14.03.2009 - 01:23
Mainio kuva runon yhteyteen. Miehellä on just sellainen asento että nyt se loppui, tässä istun tuli mitä tuli.
Poju ja Tiikeri kirjoitti 15.03.2009 - 09:46
Ollaan kyllä aina pidetty noita ihmisiä hiukan erikoisina ja tässähän on jälleen yks todiste siitä :o
Mikshän toi ukkeli istuu tossa yksistään vai oottakse jotain :o
Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 15.03.2009 - 19:49
Hieno kuva.
Crane kirjoitti 16.03.2009 - 10:00
Hrr, palelee...
Jerry kirjoitti 16.03.2009 - 10:59
Kylmä hiki...runossa,
inho asia todellisuudesta.
Kuva kertoo tasapainoisuudesta
kylmästä maisemasta huolimatta.
Kiva että homma on hallussa :)
Hieno toteutus.
Heli kirjoitti 17.03.2009 - 16:33
Hyppäys sivuun juuri siitä oravanpyörästä. Ainakin hetkeksi.

Itse juuri olen tekemässä niin.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code