Inspislähteenä - Beirut-yhtyeen kappale Sunday Smile

Beirutin biisi heitti minut hymyilevälle auringon sillalle

Kasvihuoneessa kukoistaa. Siellä on super vihreää ja viihtyisää. Ainoastaan toukokuun lopussa istuttamani yksi ainut pitkä kurkku ei voi hyvin. Joku sillä mättää. Liekö hidaskasvuinen lajike vaiko amppelitomaatin seura yläpuolellaan pahasta? Tiedän kyllä, etteivät kurkku ja tomaatit tykkää aivan liki kasvaa. Syytä moiseen en tiedä. Aikaisempina kesinä näihin aikoihin yksi kasvihuonekurkun taimi on jo vallannut neljänneksen kasvihuoneesta.

Tällä kertaa viiniköynnös on tehnyt tuon valtauksen. Se on kasvanut suureksi ja kasvattaa parhaillaan rypäleterttujensa raakileita. Odotan innokkaasti, mitä niistä lopulta tulee.

Keijunmekon taimista jätin keväällä kaksi kasvihuoneeseen ja yhden annoin olla ulkona amppelissa. Voi valtava, mikä ero niissä on. Ulkohoidossa oleva kukka on kituliaan näköinen. Juuri ja juuri se on muutaman mekon saanut avattua. Säälistä vein sen kasvihuoneen lämpöön toipumaan. Ne toiset keijunmekot ovat tehneet rönsyä ylös-ja alaspäin ja täyttäneet oman kasvutilansa tyystin.   

Sain lahjaksi keijunmekon.

Ihastuttavan kesäkukan.

Kaikki pihani keijut,

saatte vapaasti lainata sen mekkoja.

Kukalle tulee vain hyvä mieli,

kun on hyödyksi.

Päivällä korjaan rikkinäiset mekot pois

ja kukka tekee tilalle uusia.

 

Edelliskesänä kukka sai minut runolliseksi. Tulen tosiaan hyvälle mielelle  keijunmekkoja hoidellessani.

Toinen uusi tuttavuuteni kesäkukkasten laajassa kirjossa on kelloköynnös. Sen kasvuvauhti on valtava. Köynnökselle ominainen tarrautuminen kaikkeen, mitä eteen sattuu, on tiukkaa ja napakkaa. Kevätpakkasten jälkeen nostin kelloköynnöksen kasvihuoneen ulkopuolelle, koivun kylkeen. Se ottaa mittaa koivusta. On tarttunut niin tiiviisti sen kylkeen ja havittelee vissiinkin nousta latvaan asti!

 

 

Kärhöt kukkivat. Kardinaali tekee myös pituuskasvun ennätystä. Saan alati laittamassa sille apuvälineitä kiipeilyn helpottamiseksi.

Ja kertaalleen kuollut, viimekesäinen kärhö, jonka nimen olen hukannut, kukkii täysillä. Aivan kuin kiittäisi minua, että pelastin sen juurimatojen ja pikku murkkujen kynsistä.

 

    Olen kiitollinen, jos joku tietäisi kärhöni nimen. Vastaisuudessa panen nimikyltit paremmin talteen ja kukan viereen. Toki on kiva tietää, mikä kukka mikin on.

Kesäkuu on kohta historiaa. Viikko on jo eletty niin sanotusti isoa kesää, jonka pitäisi olla vastakohta pikku kesälle. Miten se olikaan säiden puoleen ennen juhannusta? Jatkossa siis päinvastaiset kelit. Ainakin täällä lounaiskolkassa oli alkukesä kuivaa ja tuulista, koleaakin. Toki viikko oli helteistä tai melkein helteistä. Nyt siis voi ennustella niin, että se helleviikon vastakohta oli edellisviikko ja tulevat viikot ovat kesäisen kauniita ja lämpimiä. Toivoisin Ajantiedon jotain tietävän!

Kesäkuuni oli piristävän erilainen. Olin kaikki nuo neljä viikkoa lapsenlasteni kanssa. Kuusi ja kahdeksan vuotiaat osaavat tehdä päivistä todella vauhdikkaita, mutta sinnikkäästi koetin pysytellä menossa mukana. Mielestäni pysyinkin, mutta nyt on pallo hukassa. Ikäväksi sitä ehkä voi kutsua, kun ajatukset lipsahtavat vähän väliä yhteisiin päiviin.  Olen oikeastaan ylpeä itsestäni, että osasin tehdä dinon munia ja jatko-osan spidermanpukuun.

Dinon pesä sai muuten lisämunan juhannuksen alla ja siitä munasta kuriutui pikku dino!

Uutta mielenkiintoa tuo pikkuinen lintu, joka on rakentanut pesänsä minun työrukkasteni päälle. Kaikista pihan paikoista se on valinnut minun punaiset työrukkaseni, joiden päälle on kerännyt erilaisia pesätarvikkeita, sammalta, kuivaa heinää, koivun hilsettä ja  pätkän vihreää villalankaa ja rakentanut taidokkaan pesän!

Täna aamuna pesässä oli kaksi munaa. Lauantaiaamuna, kun pesä bongattiin, siellä ei ollut vielä yhtäkään. Sunnuntaina yksi ja nyt siis jo toinenkin. Pikkiriikkisiä munia, joiden väritys on siniharmaa ja täynnä ruskeita pilkkuja. Emolintuja en ole nähnyt. Munista ja pesästä en lintua tunne, mutta ehkäpä minulla on onni tutustua siihen, kun se hautoo.

Seinän takana olevassa matalassa vajassa on pääskysperhe. Siinä pesässä on melkein höyhenettömät poikaset. En ole kylläkään päässyt selville, montako poikasta on, kun eivät vielä viime kesän malliin ole ruvenneet pesän laidan yli kurkistelemaan. Emopääskyset on rohkeita. Eivät lennä ulos, vaikka vajassa liikun ja kuvaan niitä.

Juhannusruusun kukoistus on aikaa ohi. Jotenkin pihan ruusupensaat näyttävät alakuloisilta. Sen sijaan monet kookkaat liljat ovat kauneimmillaan. Palavarakkaus myös. 

Harmistuneena tuijotin valkoisia varjoliljojani, joiden kukat oli joku käynyt syömässä. Vain muutamassa varressa nuokkuivat kermanvalkoiset kauniit kukat.  Olin kovasti suunnitellut kerääväni siemenet, että voisin saada varjoliljakasvustoa toiseenkin paikkaan.

Kovasti odottelen helteitä, jotta voisi istua pihapatiolla auringossa kuunnellen lintusia ja pihapuiden huminaa. Niitä odotellessa voisi leikata nurmikon, joka on elpynyt vahvaan kasvuun sateiden ansiosta. Mieluummin leikkaan nurmikkoa ja katselen sitten kaunista vihreää, kuin säästyn siltä työltä ja näen joka puolella ruskeaksi kulottuneen pihan.

Aamutuulen kevyt kuiskaus tupasvillasuon yllä. Joka tupsu ojentuu kuisketta kuulemaan.

Vettä sataa, että katto ropisee. On todellinen sadepäivä. Juhannuksen saimme viettää melko lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Joskin jokunen sade- ja ukkoskuuro osui kohdalle. Sää oli osuvasti Alatalon laulun mukaan: aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa olla kesä tai tuonne päin.

Mikä juhannuksessa parasta, päästiin porukalla käymään kalalla. Illan suussa kasattiin kalavehkeet - venettä myöten ja suunnistettiin kauniissa säässä kokeilemaan kalaonnea. Pikkuinen erämaalampi välkehti nätisti auringon paisteessa ja hento tuulenvire piti itikat ja mäkärät loitolla, joten olosuhteet olivat ihanteelliset.

Harmittavaa, mutta kala ei liikkunut. Yhtä ainutta merkkiä ahventen olemassa olosta ei näkynyt, ei kuulunut. Eipä silloin kauan jaksa kohoa kytätä, jos siihen ei ilmesty mitään eloa. Samin ja Juhan mielenkiinto herpaantui kohta ja suuntautui muualle. Juhan onki napsahti jossain vaiheessa männyn oksille koukusta kiinni. Puuhun kiipeämällä ja käsin irrottamalla se sieltä toki lähti irti.

Rantavedessä lontustaminen oli mukavaa ja lopuksi ruvettiin pohtimaan, uitaisiinko? Kaksi rohkelikkoa löytyi, jotka uimaan pulahtivat. Vesi oli kirkasta, eikä järin kylmää.

Noin oli juhannuspäivän iltana. Kotimatkalla ryöpsähti hetken raju vesisadekuuro, joka tuli, oli ja meni.

Parhaillaan siis sataa. Koko piha vaikuttaa uneniaalta, jotenkin viluiselta. Vilske myös linnunpönttöjen lähellä on hiljennyt. Vielä eilen niistä kuului yhtämittainen piipitys, kun emot kuskasivat taukoamatta ruokaa piipittäjien suihin. Piha on muutenkin hiljainen - lastenkin äänet ovat poissa.

Kesäsade on paikallaan, mutta pojat eivät tunnu siitä tykkäävän. Tupapäivä! Tai toki voi pihassakin olla, mutta tavan takaa tekee mieli vaihtaa kuivaa ylle. Ei löydy ulkotekemistä. Ei löytynyt etanaakaan, että oltaisiin kysytty huomista. Pitänee uutisista katsoa ja tyytyä tänään enempi kirjallisten harrastusten pariin. Piirtäminen voisi onnistua.

Runotorstain 95. haaste on kuvahaaste.

 

Yö, jolloin yötä ei ole,

on täynnä taikaa.

Seitsemän kukkaa tyynyn alla

ja kukkiva sanajalka.

Suo hillankukkia valkeanaan

ja kainot mesimarjat.

Taivas kuin sateenkaari,

joka hehkuen kaareutuu.

Aurinko tanssii ja ilakoi.

Sen riemua yö vain katsella voi.

 

Aurinko käväisi hetken piilossa, mutta nousi kiireemmiten takaisin näkyville. Taivaanrannan kirkkaus vei kaiken valon ja auton ikkunasta kuvattuna yöttömän yön kuvistani tuli mustia. 

.